Tarinankerronta on olennainen osa ihmisyyttä. Itse asiassa se on se juttu, joka erottaa meidät muista maapallon lajeista. Jos siis haluat muuttaa maailmaa, kerro tarinoita.
Tunnetko ketään, joka ei olisi kiinnostunut tv-sarjoista, elokuvista, kirjoista, sarjakuvista, konserteista, musiikista, teatterista, peleistä tai lehtien henkilöjutuista? Ainakaan minä en tunne. Kaikki tietämäni ihmiset pitävät edes jostakin edellä luetellun listan asioista.
Mainittuja asioita yhdistää tarinankerronta. Ja sen ympärillä koko maailma pyörii: luomme tarinoita historian käännekohdista, urheilutapahtumista ja suurista maailman uskonnoista. Blogit ja some ovat täynnä ihmisten omia tarinoita ja todennäköisesti siksi niin koukuttavia.
Kyky kertoa tarinoita on se, mikä erottaa meidät maapallon muista lajeista. Näin on todennut esimerkiksi historiantutkija Yuval Noah Harari kirjassaan Sapiens: Ihmisen lyhyt historia.
Tarinankerronta näyttää olevan ihmisyyden ytimessä, ja juuri siksi tarvitsemme sitä. Seuraavassa avaan sen merkitystä tarkemmin viiden näkökulman kautta.
1. Tarinat tarjoavat pakopaikan
Suurin osa alussa luettelemani listan asioista lasketaan viihteeksi. Oma mututuntumani on se, että viihdettä vähän väheksytään. Sitä pidetään höttönä, tarpeettomana asiana. Kevyenä ajanvietteenä, ehkäpä suoranaisena roskana.
Mutta viihteellä on tärkeä paikka elämässämme. Ei kukaan jaksa pelkkää ryppyotsaista asiaa aina vain. Tarinat tarjoavat viihdykettä ja sen myötä pakopaikan arjen kiireistä ja huolista. Ne virkistävät mieltä ja auttavat jaksamaan velvollisuuksien suorittamista.
Tarinat tarjoavat sellaista toimintaa ja käänteitä, joita useimpien meidän arkielämässä ei ole.
Arvelen sen johtuvan muun muassa siitä, että tarinat – ja taide yleensäkin – sanoittavat tunteitamme. Ja kun tunne saa tarinan kautta muodon, se on helpompi käsitellä ja kantaa. Erityisesti musiikki ja runous toimivat tässä oikein hyvin.
Toisaalta ajattelen, että tarinat tarjoavat turvallisen mahdollisuuden kaikenlaisten tunteiden kokemiseen: jännitystä ja vaaraa, iloa, surua ja romantiikkaa. Sellaista toimintaa ja käänteitä, joita useimpien meidän arkielämässä ei ole. On kiva tehdä retki tarinoiden maailmaan ja palata sieltä voimaantuneena.
2. Opimme tarinoiden kautta
Eivät tarinat ole pelkästään kevyttä viihdettä. Niiden kautta voimme oppia uusia asioita, moraalisia opetuksia ja elämänviisauksia.
Tarinat nimittäin herättävät tunteita ja tunnekokemus auttaa asioiden muistamista. Tunne jättää aivoihin vahvemman muistijäljen kuin pelkkä fakta. Muisti puolestaan on olennainen osa oppimista.
Lisäksi tarinat auttavat liittämään tapahtumia merkityksellisiin kokonaisuuksiin. Se auttaa aivoja tallentamaan ja yhdistämään tietoa tehokkaammin.
3. Tarinat säilyttävät muistoja
Äitini isä sai tietokoneen vanhoilla päivillään. Hän innostui kirjoittelemaan muistojaan ylös ja viimeisen elinvuosikymmenensä aikana hän antoi meille lapsenlapsilleen muistelmiaan sitä mukaa, kun sai niitä tulostettua.
Ukkini kirjoitukset ovat meille hänen jälkipolvilleen hyvin tärkeitä. Niihin on talletettu hänen omaansa ja sukunsa tarinaa 1930-luvulta 2010-luvulle saakka. Olen iloinen siitä, etteivät kaikki muistot menneet ukkini mukana hautaan.
Oletan, että sinunkin suvussasi kulkee tarinoita vanhempien ensikohtaamisesta, isovanhempien sotakokemuksista tai esi-isien seikkailuista. Tarinoilla onkin tärkeä tehtävä muistojen ja perinteiden säilyttämisessä sukupolvelta toiselle.
Tarinat tarjoavat myös laajemmassa mittakaavassa näkökulmia menneisyyteen, auttavat ymmärtämään historiallisia tapahtumia ja niiden vaikutusta nykypäivään. Ne kertovat meille, keitä olemme ja mistä tulemme. Ne vahvistavat identiteettiämme ja säilyttävät kulttuuriperintöämme.
4. Tarinat luovat yhteisöllisyyttä
Millaisia ajatuksia mieleesi nousee Talvisodan ihmeestä, Helsingin Olympialaisista 1952 tai vuoden 1995 lätkän MM-kullasta? Entä Akseli Gallen-Kallelan tauluista, Jean Sibeliuksen musiikista tai Aleksis Kiven kirjallisesta tuotannosta?
Näistä jokainen on kansamme historiasta nousevaa tarinaa, ja ne kaikki pönkittävät suomalaista kansallistunnetta sydämissämme. Tarinoilla on kyky luoda yhteisöllisyyttä ja yhdistää ihmisiä (ja valitettavasti myös erottaa, mutta ei siitä sen enempää).
Tarinoilla on kyky luoda yhteisöllisyyttä ja yhdistää ihmisiä.
Tarinat ovat mainioita välineitä yhteyden rakentamisessa myös siltä kantilta, että ne auttavat ymmärtämään toisia. Olen kuullut, että lapsille lukeminen opettaa heille empaattisuutta. Ilmeisesti tämä johtuu siitä, että tarinan kautta lapsi pääsee peilaamaan tarinan tapahtumia jonkun toisen henkilön kautta.
Tarinoiden opettamat tunne-elämän taidot ovat todella tärkeitä yhteisössä ja yhteiskunnassa pärjäämiselle.
5. Tarinat inspiroivat
Lapsena rakastin Disneyn piirrettyjä ja yksi suosikeistani oli Leijonakuningas. Sen päähenkilö Simba-leijonanpentu oli innoissaan siitä, että hänestä tulisi jonain päivänä koko Jylhämaan kuningas ja hän saisi pitää hauskaa. Simban onnellinen lapsuus päättyi siihen, kun Simban vallanhimoinen Scar-setä murhasi Simban isän Mufasan ja antoi ymmärtää, että kuninkaan kuolema oli Simban syy.
Simba pakeni kauas toiseen paikkaan, tutustui Timon-mangustiin ja Pumba-pahkasikaan, alkoi elää heidän tavallaan ja unohti kuninkuutensa ja kivuliaat muistonsa. Kunnes sitten eräänä päivänä hän törmäsi lapsuudenystäväänsä Nalaan, joka kertoi Scarin ottaneen vallan Jylhämaassa ja pyysi Simbaa palaamaan ja pelastamaan kansansa Scarin hirmuhallinnolta.
Simba ei ollut asiasta kovin innoissaan, mutta kohtaaminen Rafiki-paviaanin kanssa sekä näky, jossa kuollut isä kehotti Simbaa palaamaan, saivat nuoren leijonan toisiin ajatuksiin. Simba palasi Jylhämaahan, haastoi setänsä Scarin ja voitti tämän. Lopulta Simbasta tuli leijonakuningas, jollaiseksi hän oli syntynyt.
Sadut käsittelevät meille ihmisille yhteisiä teemoja samaistuttavien hahmojen kautta.
Leijonakuningas ja muut Disneyn elokuvat, kuten kaikki sadut yleensäkin, käsittelevät meille ihmisille yhteisiä teemoja samaistuttavien hahmojen kautta. Esimerkiksi Leijonakuninkaan kantava teema on mielestäni oman itsensä löytäminen: Simba syntyi kruununperilliseksi, mutta hirvittävä tragedia horjutti hänen itseluottamustaan. Hän ei kuitenkaan päässyt menneisyyttään karkuun ja sen kohtaamalla hänestä tuli se, joka hänen piti olla.
Lisäksi Leijonakuningas on tarina vastuun kantamisesta. Pentuna Simba kuvitteli vallan olevan loputonta hauskanpitoa. Tragedia muutti hänen elämänsä, mutta menneisyyden kohtaaminen pakotti ottamaan vastuun Jylhämaan tulevaisuudesta. Hauskanpitoa rakastaneesta pikkupennusta kasvoi vastuullinen Leijonakuningas.
Luulen, että Leijonakuninkaalla ja muilla elämäni tarinoilla on valtava merkitys sille, millainen olen nyt. Tarinoiden sankarit, niin todelliset kuin fiktiivisetkin, inspiroivat jokapäiväisen elämän haasteissa. Esikuvat, olivatpa ne sitten piirroshahmoja, urheilusankareita tai Raamatun henkilöitä, viitoittavat itse kullekin tietä eteenpäin.
Tarinat muuttavat maailmaa
Tarinat siis viihdyttävät, opettavat, säilyttävät muistoja, luovat yhteisöllisyyttä sekä rohkaisevat ja innostavat. Tämän kaiken takia tarinat ovat vahva työkalu maailman muokkaamisessa. Oma näkyni on käyttää tarinoita maailman muuttamisessa paremmaksi paikaksi.
Lue lisää: Minkä ongelman haluaisin ratkaista kuvittajana?
Joten jos olet tarinankertoja, taputa itseäsi olalle. Teet nimittäin asioita, joilla on merkitystä. Sillä mitä maailma olisi ilman tarinoita? Juuri ne ja niiden kertomisen taito tekevät meistä ihmisiä.
Jos sinulla on tarina, jonka haluaisit kertoa esimerkiksi omakustannekirjan muodossa, salli minun auttaa siinä. Palvelen muun muassa omakustannekirjailijoita ja yhdistyksiä, yrityksiä ja muita tahoja, jotka julkaisevat kirjallisuutta. Tutustu siihen, miten teen kirjaunelmista totta.
