Saat sen, mitä ajattelet ansaitsevasi. Uskon, että oheinen lausahdus on totta. Jos ihminen uskoo, ettei hänestä ole paljon mihinkään, tämä valitettavasti usein toteutuu. Vaikka ihmisellä olisi huippukoulutus ja mieletön tietotaito ja hän olisi tosi hyvä tyyppi, mutta hän ei itse uskoisi siihen ja häneltä puuttuisi rohkeus käyttää niitä, niin eivät nuo ominaisuudet häntä auttaisi.
Sen sijaan ihminen, joka uskoo kykenevänsä vaativiin haasteisiin, myös todennäköisesti saavuttaa ne. Itseluottamus ja ylipäätään myönteinen asenne ovat menestyksen ja ihan hyvän elämänkin perusta.
Arvottomuuden kokemus ja itseluottamuksen puute on iso ongelma
Valitettavan monet kuitenkin kuuluvat siihen ryhmään, jotka eivät luota itseensä ja mahdollisuuksiinsa. He kokevat itsensä riittämättömiksi ja arvottomiksi. Tämä on ongelma, koska se
- heikentää elämänlaatua, kun ihmisellä on kielteinen kuva itsestään,
- passivoi, kun arvottomuuden ja merkityksettömyyden kokemus saa aikaan ajatuksen, ettei mitään kannata yrittää,
- vaikuttaa myös yhteiskunnallisella tasolla, jos osa sen jäsenistä ei kokemansa arvottomuuden ja siitä seuranneen passivoitumisen vuoksi löydä paikkaansa elämässä eikä kykene palvelemaan toisiaan ja yhteisöään. Kaikki häviävät.
Tämä on yksi tärkeimmistä ongelmista, jonka minä haluaisin ratkaista. Haluaisin rohkaista ihmisiä löytämään itsensä sekä oivaltamaan oman arvonsa ja elämänsä merkityksellisyyden. Haluaisin auttaa liian kilttejä löytämään rajansa ja uskaltamaan elää oman näköistä elämää. Haluaisin valaa arkoihin ja epävarmoihin luottamusta mahdollisuuksiinsa.
Arvottomuuden kokemukset ja merkityksettömyyden tunne ovat itsellenikin hyvin tuttuja. Olen kokenut riittämättömyyttä ja arvottomuutta muun muassa lapsena ja nuorena kokemani koulukiusaamisen vuoksi. Olen kärsinyt liiallisesta kiltteydestä ja miellyttänyt muita oman hyvinvointini kustannuksella.
Uskon kuitenkin, että myönteinen omakuva ja elämänasenne on aina mahdollista saavuttaa. Olen tehnyt pitkin aikuisikääni paljon töitä oppiakseni virheellisistä ajatusmalleista pois. Oma kokemukseni arvottomuuden tunteesta on vaihtunut siihen uskoon, että olen arvokas ja merkityksellinen otus tällä pallolla. Toisaalta matka on vielä kesken, ja edelleenkin saan itseni kiinni itseni dissaamisesta. Luulen, että tässä riittää työsarkaa koko elämän ajaksi.
Miten kuvittajana voin tähän vaikuttaa?
Tämän blogitekstin kuvituksena on tekemäni kuva naisesta kahvimukin äärellä. Keittiö on sekasotkun vallassa ja nainenkin vähän rupsahtanut, mutta hän on onnellinen. Kuva on humoristinen kannanotto sosiaalisessa mediassa vyöryvää täydellisten sisustusten ja ihmiskehojen kuvavyöryä vastaan. Onneksi näille täydellisille kuville löytyy toki somesta jo paljon vastaiskujakin, mikä kertoo siitä, että käynnissä on myös toisenlaisten mielikuvien luonti ihmisten epätäydellisyydestä ja siitä, että se riittää ja kelpaa.
Ajattelen, että kuvan ja taiteen avulla yleensäkin voidaan vaikuttaa paljon ihmisten mielikuviin ja asenteisiin. Kun puhutaan siitä, millainen käsitys ihmisellä on itsestään, liikutaan mielen alueella. On kyse asioista, jotka tapahtuvat korvien välissä. Samalla alueella liikkuu myös taide, joka on oiva keino puhutella ihmisen sisintä.
Esimerkiksi kuvan avulla voi tehdä näkyväksi ihmisen arvottomuuden tunnetta. Jokaisesta on lohdullista huomata, miten taide sanoittaa omia tuntemuksia. Kuva voi olla oivaltava ja kantaaottava. Se voi olla hyvinkin hoitava. Uskon, että kuva voi myös voimauttaa ja rohkaista siinä missä rohkaiseva sanakin.
Kuvien ja yleensäkin taiteen avulla muutetaan maailmaa. Esimerkiksi nykyinen Suomi-kuvamme on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun taiteilijoiden luoma! Akseli Gallen-Kallela, Jean Sibelius ja kumppanit brändäsivät Suomen. Jos taide voi vaikuttaa mielikuvaamme kokonaisesta maasta, niin kyllähän sen avulla voi rohkaista, auttaa ja rakentaa yksittäisen ihmisen käsitystä itsestään.
PS. Lisää pohdintojani kiltteydestä, arvottomuudesta ja toisten miellyttämisestä kannattaa lukea Kirjoituksia kiltteydestä -blogistani.
