Tämä postaus on jatkoa edelliseen kirjoitukseeni Miten kotitoimistolla palveluita tuottava tietotyöläinen huomioi ympäristövastuunsa? Otsikon mukaisesti avasin siinä sitä, missä asioissa otan ympäristöasiat huomioon ja mitkä ovat seuraavia toimenpiteitäni.
Kohdallani merkittävin negatiivinen ympäristövaikutus ei kuitenkaan liity yrittämiseen vaan henkilökohtaiseen elämääni. Suurin ympäristösyntini on nimittäin autoilu. Teen yritystoiminnan lisäksi tällä hetkellä osa-aikaista ja määräaikaista palkkatyötä, ja työpaikkani sijaitsee noin 200 kilometrin päässä kotoani Sulkavalta. Pystyn työskentelemään etänä, mutta käytännössä ajelen kuitenkin viikoittain tuon matkan edes takaisin. Sen lisäksi tulee joitain muitakin ajoja, vaikka yritän pitää autoilun niin vähissä kuin mahdollista.
Olen laskenut useamman kerran hiilijalanjälkeni Sitran laskurilla, ja tätä kirjoittaessani tein sen ilmastodieetti-sivuston laskurilla. Tulos on joka kerta ollut samansuuntainen: hiilijalanjälkeni on 9 200 kg CO2e, josta liikenteen osuus on 62 prosenttia eli 5700 kg CO2e! (Huom: Suomalaisten hiilijalanjäljen tavoitetaso on 2 500 kg CO2e vuonna 2030.)
Melkein kaikilla muilla osa-alueilla (koti, ruoka sekä tavarat ja palvelut) hiilijalanjälkeni on pienempi kuin keskivertosuomalaisella. Asumisen sekä tavaroiden ja palveluiden suhteen se on jopa huomattavasti pienempi. Mutta liikenteen saralla päästöni ovat melkein kolminkertaiset muihin verrattuna.
Suurin syy tähän on haja-asutusalueella asuminen, jossa ei ole joukkoliikennettä ja matka töihin on kuljettava omalla autolla. Pitkien välimatkojen vuoksi pyöräily ja kävely liikkumismuotoina ovat poissuljetut vaihtoehdot. Lähimmät palvelut ovat reilun kymmenen kilometrin päässä Sulkavan kirkonkylällä, jonne matka kesäkelissä toki voisi taittua pyörällä, mutta suurimman osan vuotta se kulkemismuoto on mahdoton.
Polttomoottori ei ole paha vaan se, mitä sinne laitetaan
Minun autoni kulkee bensalla. Sähköauto on kalleutensa ja epävarmuutensa puolesta (lyhyet kulkuvälit ilman latausta, toimiiko talvipakkasilla?) vielä poissuljettu vaihtoehto, enkä pidä sitä kaikin puolin edes kovin ekologisena ratkaisuna. Sähköauto tarvitsee käsittääkseni enemmän akkumineraaleja ja/tai harvinaisia maametalleja kuin polttomoottoriauto. Sähköautojen (ja toki kaikenlaisten mobiililaitteiden ja tietokoneidenkin) yleistyminen lisää kaivannaisteollisuutta, mutta kuka haluaa kaivosta takapihalleen? Lisäksi pohdituttaa, kuinka pitkälle nuo mineraali- ja metallivarannot maailmassa riittävät. Eikö meidän pitäisi pyrkiä vähentämään eikä lisäämään uusiutumattomien materiaalien käyttöä?
Omasta mielestäni järkevämpi energiamuoto liikkumisessa olisi esimerkiksi biokaasu, joka on 100-prosenttisesti uusiutuva ja siten hiilineutraali polttoaine. Sen poltosta ei synny hiukkaspäästöjä eikä se sisällä rikkiä tai raskasmetalleja, ainakaan Biovoima-sivuston mukaan.
Myös vanhan polttomoottoriauton voi konvertoida kulkemaan biokaasulla. Ympäristön kannalta se tuntuu paljon fiksummalta vaihtoehdolta kuin upouuden sähköauton ostaminen. Eihän polttomoottoriauto itsessään ei ole pahis vaan se, mitä sinne auton tankkiin laitetaan. Tervehdinkin ilolla sitä, että EU näyttää sallivan synteettisillä polttoaineilla liikkuvien autojen myynnin myös vuoden 2035 jälkeen. Jospa myös biokaasu saisi vielä mahdollisuuden.
Liikenteen päästöille pitää tehdä jotain, ja kannatan ehdottomasti uusiutumattomista energiamuodoista luopumista. Haluan kuitenkin huomauttaa, ettei bensa-autoilulle ole suuressa osassa Suomea tällä hetkellä realistisia vaihtoehtoja. Jos haluan päästä julkisella liikenteellä jonnekin, minun pitää ensin matkustaa jollakin keinolla ainakin 10 kilometriä julkisen liikenteen ääreen, ja sittenkin sitä julkista liikennettä on tarjolla vain muutaman kerran vuorokaudessa, viikonloppuna ei ollenkaan. Biokaasuauton hankinta on poissuljettu vaihtoehto, koska lähin biokaasun tankkauspiste on noin 100 kilometrin päässä, ja kuten totesin, sähköautoa en pidä kovin ekologisena ratkaisuna.
Tyydyn siis kulkemaan melko uudella bensa-autollani. Elän uskossa, että pari vuotta vanha menopelini lienee kulutukseltaan huomattavasti maltillisempi kuin aiempi, yli 20 vuotta vanha Micrani. Ennen seuraavan auton hankintaa odottelenkin, että autojen käyttövoiman murros etenee ja sähköautoille tulee ekologisia vaihtoehtoja.
Miksi tästä pitää puhua? Miten tämä liittyy yritystoimintaani?
Myönnän, että varsinaisesti autoilu ei minun yritystoimintaani liitykään. Otin kuitenkin aiheen käsittelyyn, koska pidän tärkeänä ruotia omia arvojani ja ympäristöön liittyviä valintojani ja toimintaani läpinäkyvästi. Ajattelen myös, että ihminen on kokonaisuus, ja sen määrittäminen, missä yrittäjäminäni loppuu ja missä henkilökohtainen minäni alkaa, ei aina ole yksioikoista. Valintani vaikuttavat maailmassa, tein ne sitten yrittäjänä tai yksityishenkilönä.
Pidän tärkeänä, että yhä useampi yrittäjä ottaa huomioon ympäristöasiat ja myös viestii niistä avoimesti asiakkailleen ja toisille yrittäjille. Mitä useampi pitää asiaa esillä, sitä itsestään selvempää ja normaalimpaa siitä tulee. Lisäksi isommilta yrityksiltä aletaan enenevässä määrin vaatia ympäristö- ja muutakin vastuuta, ja se heijastuu pienempiin yrityksiin, kun isommat vaativat hankinnoissaan vastuullisuuskriteerien täyttämistä.
Valintani vaikuttavat maailmassa, tein ne sitten yrittäjänä tai yksityishenkilönä.
Omalla kohdallani autoiluni aiheuttamiin päästöihin ainut ratkaisu olisi tällä hetkellä muuttaa taajamaan. Se pienentäisi huomattavasti omaa hiilijalanjälkeäni. Keskityn kuitenkin toistaiseksi viime postauksessa listaamiini toimenpiteisiin: led-valojen vaihtamiseen, hankintojeni ympäristövaikutusten huomioimiseen ja kierrätyspaperin käyttämiseen. Sitoudun kertomaan edistymisestäni aika ajoin tällä verkkosivustolla.
Toki painotan, ettei vastuullisuus ole pelkästään ympäristövastuuta, vaan sen piiriin kuuluu myös taloudellinen ja sosiaalinen vastuu. Niistäkin minulla on sanottavaa, mutta sitä ennen kirjoitan vaihteeksi jostain muusta.
