Yksi omista ja yritykseni arvoista on vastuullisuus. Se onkin melkein muotiarvo tänä päivänä. Vastuullisuutta vaaditaan ja odotetaan yrityksiltä, ja monet firmat ovat oivaltaneet sen olevan myös markkinointivaltti. Vastuullisuudesta puhutaan siis paljon, mutta mitä vastuullisuudella oikeastaan tarkoitetaan?
Minä ajattelen vastuullisuuden tarkoittavan muiden huomioimista: sen ymmärtämistä ja tiedostamista, millainen vaikutus omalla elämällä, valinnoilla ja teoilla on toisiin ihmisiin ja luontoon, sekä pyrkimystä siihen, että se vaikutus olisi hyvä eikä huono.
Vastuullisuudesta puhuttaessa on oman mutu-tuntumani mukaan viime vuosina ollut eniten pinnalla ekologinen tai ympäristövastuu julkisuudessa käytävän ilmastonmuutoskeskustelun myötä. Yritysten yhteiskuntavastuu jakautuu kuitenkin ekologisen vastuun lisäksi taloudelliseen ja sosiaaliseen vastuuseen, joita pidän aivan yhtä tärkeinä asioina kuin ekologista vastuuta.
Näistä eri vastuun alueista olisi paljonkin sanottavaa, eikä yksi blogipostaus riitä niiden kaikkien käsittelemiseen. Tällä kertaa avaan omaa toimintaani kuitenkin juuri ekologisen vastuun näkökulmasta, muista näkökulmista sitten myöhemmin.
Luonnon uhat ovat uhkia myös yrittämiselle
Ilmastonmuutos ja luontokato ovat todellisia uhkia, ja pidän tärkeänä, että teemme kaikkemme niiden hillitsemiseksi niin yksityishenkilöinä kuin yhteisöinä. Meillä on vain tämä yksi maapallo käytössämme. Jos se käy asuinkelvottomaksi ja luonnon varannot ehtyvät, loppuu myös meidän ihmisten elämä (ja samalla yrittäminen) tällä pallolla.
Olen kuitenkin pitänyt vähän haasteellisena sitä, miten minä, kotitoimistolla työskentelevä, palveluja tarjoava yksinyrittäjä voin ottaa ekologiset asiat huomioon. Jos tuottaisin jostain materiaalista valmistettuja tuotteita, olisi periaatteessa helppoa huomioida vastuuasiat materiaalien valinnassa ja tuotteiden elinkaaren suunnittelussa. Jos minulla olisi toimisto ja henkilökuntaa, olisi tietysti itsestään selvää, että toimistolla kierrätettäisiin ja henkilökunta ohjeistettaisiin toimimaan työssään ekologisesti.
Ehkä minun ei ympäristövastuuasioissa kannatakaan tehdä suurta eroa yksityisminäni ja yritykseni välille, sillä ne menevät osittain päällekkäin. Tutustuin Suomen Yrittäjien tuottamaan Yrittäjän ilmasto-oppaaseen, jota selatessani huomasin, että yksityiselämässäni otan jo monia tuohon oppaaseen listattuja asioita huomioon. Kyse on perusasioista, jotka luultavasti jo ovat käytössä monissa muissakin paikoissa.
Tähänastiset toimenpiteeni: uusiutuvaa sähköä, kierrätystä ja lähellä tuotettua
Kotini (ja samalla toimistoni) sähkö on 100-prosenttisesti uusiutuvaa vesisähköä, jota pyrin käyttämään säästeliäästi: en pidä sähkölaitteita turhaan päällä ja huolehdin, että telkkarin töpseli on pois seinästä eikä punainen stand by -valo pala. Sähköpatterit olen laittanut + 18 asteeseen.
Tosin sähkön lisäksi lämmitän asuntoani talviaikaan muutaman kerran viikossa puulla, mikä nostaa lämpötilan noin + 20–21 asteeseen – ja samalla valitettavasti tuottaa jonkin verran hiukkaspäästöjä ilmakehään. Niitä minimoin polttamalla pelkästään kuivaa puuta hyvällä vedolla, enkä koskaan lykkää tulipesään roskia. Toisaalta uuni tarjoaa muutakin hyötyä kuin lämmittämisen: samalla vaivalla leivinuunissa valmistuvat monet ruuat. Sähköuunia en talviaikaan juuri käytä.
Minulle on itsestään selvää kierrättää paperit, muovit, pahvit, biojäte, metallit, lasit, sekajäte, elektroniikkaromu sekä ongelmajäte, vaikka se vaatii vähän vaivaa. Tuntuukin oudolta käydä kylässä jossain, jossa kaikki menee samaan roskikseen, vaikka kyläpaikka olisi taajamassa ja mahdollisuudet kierrätykseen paremmat kuin haja-asutusalueella, jossa itse asun ja työskentelen.
Täällä taajaman ulkopuolella jätteiden keräys on tällä hetkellä järjestetty vain sekajätteelle, vaikka se ei ole läheskään suurin jätelaji! Omista jätteistäni suurimmat määrät tulevat karkeasti arvioiden muovista, pahvista ja biojätteestä. Pihastani löytyy vanhasta pakastimesta tuunattu jonkin sorttinen kompostori, ja muut jätteet sekajätettä lukuun ottamatta rahtaan aika ajoin Sulkavan kirkonkylälle keräyspisteisiin.
Ruuan suhteen suosin kotimaista ja lähellä tuotettua. Syön kasvis- ja kalapainotteisesti, lihaa käytän ehkä parina päivänä viikossa, ja silloinkin se on monesti broilerin lihaa. Kavispainotteisuutta pyrin entisestään lisäämään. Suihkuista selviän usein alle parin minuutin veden valutuksella. En myöskään harrasta lomamatkoja toiselle puolelle maapalloa. Olen elämäni aikana tehnyt kolme edestakaista matkaa lentokoneella, joista viimeisimmästä on aikaa yli seitsemän vuotta.
Kotitoimistolla työskentelykin lienee lopulta ekologista, kun ei tarvitse ylläpitää kahta tilaa, eikä energiaa kulu liikkumiseen kodin ja työpaikan välillä. Käytän läppäriä, joka syö vähemmän sähköä kuin pöytäkone, ja papereita tulostan harvakseltaan.
Toimenpiteeni tulevaisuudessa: led-valoja ja ympäristövaikutukset kriteeriksi hankinnoissa
Paljon on toki asioita, joita edelleen voisi parantaa. Itse aion seuraavaksi ainakin:
- vaihtaa loisteputket led-valaisimiin. Suurin osa valaisimieni valoista on jo energiansäästö- tai led-valoja, mutta esimerkiksi keittiötäni valaisevat vielä vanhat loisteputket.
- ottaa huomioon laitteideni ympäristövaikutukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä, kun seuraavan kerran tulee niiden uusimisen aika.
- asettaa hankinnoilleni kriteereiksi vähäpäästöiseyyden, ympäristöystävällisyyden ja/tai kierrätettävyyden.
- käyttää tulostukseen kierrätyskuidusta valmistettua paperia.
Suurin ympäristösyntini on kuitenkin sellainen, josta parannuksen tekeminen on melkeinpä mahdotonta niin kauan kuin asun maaseudulla. Kyse on nimittäin liikenteen hiilijalanjäljestä, joka kohdallani ylittää kirkkaasti suomalaisten liikenteeseen liittyvän keskimääräisen hiilijalanjäljen. Autoilu tosin ei liity niinkään yrittämiseeni vaan enemmän muuhun elämääni. Se on kuitenkin niin laaja aihe, että siitä jatkan toisessa postauksessa.
