Yksi viimeisimmistä töistäni vuonna 2022 oli mainoksen laatiminen Maarianvaaran teatterin Itä-Suomen Aikakone -esitykselle. Kyseinen esitys sisälsi nimensä mukaisesti leikkimielistä siirtymistä aikakaudesta toiseen, ja siirtymiä tahdittivat haitarin soinnut. Niinpä lähtöideana oli kuvittaa se, millainen aikakone haitari voisi olla. Ja minähän tein työtä käskettyä.
Tuloksena syntyi värikäs haitari, jonka palkeiden välistä kurkistelevat erilaiset hahmot ja josta heijastuu näkymiä erilaisiin aikakausiin. Tämä piirroskuva päätyi esityksen markkinointimateriaaleihin.
Olen vuosien varrella tehnyt paljon tapahtumien mainosmateriaaleja. Niistä useimpien kuvituksena olen käyttänyt valokuvia, mutta moniin markkinointimateriaaleihin on kuvitus syntynyt omasta kynästäni. Mutta millaisten tapahtumien markkinointiin piirroskuva sopii?
Valokuvan oletetaan kertovan totuus
Kuvituksena käytettävän valokuvan ja piirroskuvan suurin ero lienee siinä, että valokuvan tulkitaan esittävän totuutta, kun taas piirroskuvan ajatellaan kuvaavan mielikuvitusmaailmoja. Vaikka piirroskuvilla voidaan kuvittaa lehtiartikkeleita, ei niitä yleensä nähdä uutiskuvina. Valokuvan ajatellaan toistavan kohteensa sellaisena kuin se on. Sitä pidetään uskottavampana kuin piirroskuvaa.
Tapahtumien, varsinkin konserttien markkinointimateriaaleissa komeilevat usein isolla tunnettujen esiintyjien kuvat ja nimet. Niiden on tarkoitus herättää fanien huomio: ai tuokin on tuolla – ja saada sitä kautta ihmiset tulemaan tapahtumaan. Myös tuntemattomampien esiintyjien kuvia ja nimiä viljellään ahkerasti, jotta he tulevat tunnetuksi ja alkavat houkutella väkeä. Joka tapauksessa valokuva toimii kuin todisteena, vakuutena ja lupauksena siitä, että mainittu henkilö todella nähdään ja kuullaan tapahtumassa.
Oikeasti valokuva ei ihan näin totuudellinen ole. Tiedämme, että valokuvaa on mahdollista nykyisillä kuvankäsittelyohjelmilla manipuloida ihan miten vain. Ja vaikka kuvaa ei olisi manipuloitu, välittyy siitä siltikin tekijän näkemys kuvattavasta kohteesta: se missä valossa, mistä kulmasta tai missä yhteydessä kuva esitetään, vaikuttaa aika paljon kuvan tulkintaan. Valokuva, jonka odotetaan kertovan totuus, saattaakin näin huijata paljon enemmän kuin piirroskuva, jonka ei edes odoteta esittävän todellisuutta.
Piirroskuva voi revitellä
Piirroskuvalla ei siis ajatella olevan todistustaakkaa kohteestaan. Mitä karrikoidumpi se on, sitä kauemmaksi todellisesta maailmasta sen koetaan sijoittuvan. Piirroskuva onkin usein valokuvaa huomattavasti yksinkertaisempi tuotos.
Toisaalta, mitä yksinkertaisempi piirros on, sitä samaistuttavampi se myöskin on: tikku-ukko voi esittää ketä tahansa ihmistä eli kuka tahansa voi siihen samaistua. Mutta mitä realistisempi kuva on, sitä enemmän se kuvaa jotain tiettyä henkilöä, sillä yksityiskohdat tuovat kuvattavalle kohteelle sukupuolen ja muut tuntomerkit. Mitä enemmän yksityiskohtia kuvassa on, sitä enemmän se rajaa pois mahdollisuuksia siitä, ketä se esittää.
Piirroskuvalla voidaan myös revitellä, eivätkä realismin kahleet aseta kuvalle ahtaita rajoja. Piirroskuvasssa ihmisillä voi olla eläimen piirteitä ja eläimillä ihmisten piirteitä. Piirtämällä voidaan myös loihtia mitä mielikuvituksellisempia otuksia, joita eivät eläin- ja kasvikirjat tunne. Kun valokuva vangitsee tietyn, rajoitetun hetken, voidaan piirroskuvan avulla matkailla ajassa iloisesti vuosisatoja ja -tuhansia mihin suuntaan tahansa.
Piirroskuvaa voidaan lisäksi täydentää erilaisilla merkeillä, joita varsinkin sarjakuvissa hyödynnetään: vauhtiviivoja voidaan kuvata liikettä, pääkallokuvilla kirosanoja, pään ympärillä pyörivillä tähdillä kipua ja nuoteilla musiikkia.
Joskus piirros tavoittaa parhaiten esityksen hengen
Piirroskuvan taakkana voi ehkä pitää sitä, että se saatetaan mieltää lapselliseksi. Ihmisalku aloittaa tutustumisensa kirjalliseen tuotantoon yleensä yksinkertaisten piirroskuvien kautta. Usein kuvakirjat, sarjakuvat ja piirretyt kiinnostavat lapsia enemmän kuin realistiset valokuvat tai elokuvat. Iän karttuessa ei-piirretyt kuvat ja elokuvat alkavat vallata yhä enemmän alaa ihmisen elämässä.
Lastentapahtuman markkinoinnissa piirroskuva varmasti onkin hyvin luonteva kuvitusvaihtoehto. Piirroskuvan vahvuus on sadun kuvaamisessa, ja satu ja fantasia ovat lasten maailmassa ja esimerkiksi heille suunnatuissa tapahtumissa vahvasti läsnä.
Mutta väitän, ettei piirroskuva kuvituksena ole pelkästään lastentapahtumien markkinoinnin juttu. Olen tehnyt Itä-Suomen Aikakoneen lisäksi kuvituksia esimerkiksi auto- ja rock-aiheisten Kaipola rokkaa ja rollaa -tapahtumien sekä kesäteatteriesitysten mainoksiin 2010-luvulla. Näitä yhdistää mielestäni se, että ne ovat ainakin osittain koko perheen tapahtumia. Lisäksi ne ovat iloisia hyvän mielen tapahtumia.
Ja lasten lisäksi myös aikuisilla on kaipuu mielikuvitusmaailmaan. Eihän meillä muuten olisi teatteria, konsertteja, musiikkia, kirjallisuutta ja kaikkia muitakin taidemuotoja. Myös Itä-Suomen Aikakone -esitys liikkuu hyvin mielikuvituksellisilla tasoilla, jotka ovat kaukana realismista. Esityksen työryhmä onkin todennut, että nimenomaan piirros tavoittaa parhaiten esityksen hengen.
Piirroskuvaa kannattaakin harkita varsinkin sellaisten esitysten ja tapahtumien markkinointiin, joissa on iloa, huumoria tai jotka sisältävät hyvin mielikuvituksellisia elementtejä – ja miksei muidenkin. Realistisen maailman tuolla puolella operoiva piirroskuva voi viestiä esityksen sisällöstä tavalla, jota valokuva ei saavuta.
