Kun olin pieni, yksi tv-ohjelmasuosikeistani oli Peukaloisen retket. Kun kerran viikossa tullut jakso oli päättynyt, jatkui villihanhien matka kotipihallamme leikkien muodossa tai piirustuspöytäni ääressä Nils Holgerssonin edesottamuksia paperille jäljentäessäni. Lempileikkejäni olivat myös erilaisten luonto-ohjelmien inspiroimat eläinleikit. Eläintarinoita piirsin myös paperille, ja kirjoittamaan opittuani hoksasin, että pystyn kehittelemään ja myös kirjoittamaan omia tarinoita.
Ajattelen, että oma kirjoittamiseni onkin tavallaan leikin jatke. On kirjoittaminen toki muutakin: ensinnäkin se on ajattelemista: omien aivoitusten järjestelemistä, jonkinlaisen muodon antamista abstrakteille asioille. Lisäksi kirjoittaminen on ilmaisemista: tunteiden ja ajatusten näkyväksi tekemistä.
Kirjoittaminen ei palvele vain kirjoittajaa itseään. Se on myös viestintää ja jakamista, omien ajatusten ja tiedon välittämistä toisille. Se on dokumentointiakin: oman sanottavan laittamista muistiin paperille tai tekstitiedostona tietokoneen kovalevylle tai netin pilvipalveluun. Päiväkirjamerkintä voi vuosienkin päästä herättää jo unohtuneet muistot. Yhteiskunnan ja maailman tasolla menneet tapahtumat on arkistoitu uutisiin ja tietokirjoihin.
Leikki on kokeilua
Ennen kaikkea kirjoittamisessa minua viehättää kuitenkin se, että se on luovuutta, mielikuvituksen käyttöä, tarinankerrontaa – leikkiä.
Leikki puolestaan on erilaisten toimintatapojen kokeilemista, erilaisten roolien ottamista ja mielikuvituksen käyttöä. Leikissä lapset tempautuvat mielikuvitusmaailmaan luonnostaan koko olemuksellaan. Se kehittää tunnetaitoja, toisen asemaan eläytymistä ja psyykkistä joustavuutta.
Kasvaessa leikkiminen yleensä vähenee. Monetkaan aikuiset eivät enää antaudu leikkiin lasten lailla kokonaisvaltaisesti. Silti kaipuu mielikuvitusmaailmaan ei näytä loppuvan kokonaan. Kuluttavathan kaikenikäiset ihmiset päivittäin mielikuvituksen tuotteita: katsovat tv-sarjoja, elokuvia ja näytelmiä, kuuntelevat musiikkia ja lukevat dekkareita, viihderomaaneja tai fantasiakirjallisuutta. Näistä jokaisen on syntynyt leikistä: niiden kirjoittaminen edellyttää mielikuvituksen käyttöä, kokeilemista ja erilaisiin rooleihin eläytymistä.
Taiteen ja viihteen tarve kielii kaipuusta elää hetki toisessa todellisuudessa
Se, että leikki saa jatkua jokapäiväisessä työelämässä on suuri etuoikeus. Olisi kuitenkin lyhytnäköistä tuomita erilaisten taidealojen ammattilaisia tarpeettomiksi ja turhiksi sen perusteella, että heidän työnsä on ikään kuin leikin jatketta. Taiteen ja viihteen olemassaolo kielii kaikkien ihmisten kaipuusta elää hetki toisessa todellisuudessa. Fiktion keinoin käsitellyt teemat puhuttelevat, rohkaisevat ja tukevat. Ne herättävät tunteita ja tarjoavat elämyksiä. Ne auttavat tunteiden käsittelyssä ja antavat voimaa arkeen. Erilaisten taidealojen ammattilaisten leikki tuottaa ravintoa kaikkien ihmisten kokemaan mielikuvituksen nälkään.
