Tätä kirjoittaessani saan leipäni kahdesta lähteestä: yrittäjänä toimimisesta ja osa-aikaisesta tiedottajan virasta Joensuun seurakuntayhtymässä, joka käytännössä on toimittajan hommia. Kumpaakaan, yrittäjää tai toimittajaa, minusta ei pitänyt koskaan tulla. Molemmissa nimittäin tarvitaan rohkeutta: yrittäjän pitää sietää epävarmuutta ja uskaltaa ottaa riskejä, toimittajan pitää kohdata monenlaisia ihmisiä ja rohjeta tarttua vaikeisiinkin aiheisiin.
Rohkeus ei kuitenkaan ole adjektiivi, joka varsinkaan nuorempana olisi osuvasti kuvannut minua. Olin arka ja syrjäänvetäytyvä nuori, jonka itsetunnon oli koulukiusaaminen nujertanut. Kukapa olisi arvannut, millaisista ammateista aikuisena löysin itseni? Miten näin pääsi käymään?
Kiinnostus kuvan tekemiseen ohjasi opiskeluvalintoja
Esittelen itseni mielelläni kuvittajaksi ja tarinankertojaksi. Jo pikkulapsena kerroin tarinoita kuvin, mutta kun opin kirjoittamaan, aloin tehdä niitä myös sanoin. Lisäksi usein tarinat syntyivät tekstin ja kuvien yhdistelmänä.
Peruskoulussa lempiaineeni oli kuvataide, ja ysiluokan jälkeen hakeuduin kotipitäjästäni Sulkavalta naapurikaupunkiin Savonlinnaan opiskelemaan taidelukion kuvataidelinjalle. Kun abivuonna tuli aika päättää, mitä elämälläni tekisin, arvelin jonkin kuvataiteellisen uran olevan hyvä vaihtoehto. Varsinaiseksi kuvataiteilijaksi en halunnut, sillä epäilin sen ammatin mahdollisuuksia tuoda elantoa. Taikkarissa opiskelin pitkänä taideaineena graafista ja tilasuunnittelua, ja niinpä päätin suuntautua sille alalle. Yksi oppilaitoksista, joka tarjosi alan koulutusta, oli Lapin yliopisto Rovaniemellä. Sinne laitoin paperit vetämään ja siellä aloitin opinnot syksyllä 2001.
Opintojen parissa vierähti reilut kuusi vuotta, ja melko pian taiteen maisterin paperit saatuani päädyin takaisin Sulkavalle, jossa työurani alkoi Ohjelmatoimisto Huviputken graafikkona. Ohjelmatoimistossa vietettyjen vajaan kolmen vuoden aikana tein mainontaa ohjelmatoimiston myymille artisteille, muun muassa Juha Tapiolle, Maarit ja Sami Hurmerinnalle sekä Petri Laaksoselle.
Yrittäjyys oli ainut vaihtoehto työllistyä kotipaikkakunnallani
Vuoden 2011 alussa tapahtui kuitenkin se, mitä en vielä opiskeluaikana voinut kuvitellakaan: perustin graafisen suunnittelun yrityksen, Taitopaja Pikku Ihme Ky:n. Ohjelmatoimisto joutui lopettamaan toimintansa, ja olin jäämässä ilman työpaikkaa. Minun oli vaikea kuvitella muuttamista Sulkavalta pois ja työskentelyä jossain toisessa työpaikassa. Yrityksen perustaminen tuntui tilanteeseen parhaalta ratkaisulta.
Yrittäjänä oli helppoa aloittaa, sillä osa ohjelmatoimiston aikaisista asiakkaista jatkoi minun asiakkainani. Taitoin muun muassa nuortenlehti Nuottaa ja Radio Dein taustalla olevan Kristityt yhdessä ry:n julkaisemaa Aalloilla-jäsenlehteä. Tein myös paljon töitä Kirkon Ulkomaanavulle, Naisten Pankille, Changemakerille ja Toisenlaiselle Lahjalle. Asiakkainani oli lisäksi joitakin paikallisia tapahtumajärjestäjiä. Tein mainosmateriaaleja muun muassa paikalliselle harrastajakesäteatterille, autoilu- ja rokkitapahtumalle sekä Sulkavan yrittäjyyslukion järjestämälle Sulkavan messuille, joka myöhemmin kulki Sulkavan markkinat -nimellä.
Oravanpyörästä toimittajaksi
Yrittäjänurani alkuaikoina ajauduin kuitenkin pyörittämään arkeani aikamoisessa oravanpyörässä, ja aloin kaivata vaihtelua. Kun vuoden 2016 lopulla kotipaikkakuntani Sulkavan kotiseutulehdessä aukesi toimittajan paikka, hain sitä ja sain sen, vaikka muutamaa vuotta aiemmin olin katsonut toimittajien työskentelyä pohtien, ettei minusta koskaan olisi moiseen. Siitä huolimatta toimittajan urani alkoi tammikuussa 2017, ja kesällä 2018 minusta tuli Sulkava-lehden päätoimittaja. Yrittäjyys jatkui lehtityön rinnalla sivutoimisena.
Vuodet Sulkava-lehdessä veivät minut tutustumaan erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin, kasvattivat itseluottamusta, toivat rutiinia kirjoittamiseen sekä opettivat asioiden priorisointia ja itsensä johtamista. Lehtityössä vierähti viisi vuotta, joiden aikana aloin pikku hiljaa kaivata takaisin päätoimiseksi yrittäjäksi. Huhtikuun lopulla 2022 irtauduin Sulkava-lehdestä.
Tarina jatkuu yrittäjänä
Tällä hetkellä saan leipäni työskentelystä puoliksi tiedottajana Joensuun seurakuntayhtymässä, puoliksi yrittäjänä. Tiedottajan työssä toimittajan hommat elämässäni jatkuvat. Yrittäjänä teen kuvituksia ja graafista suunnittelua pääasiassa teatteri- ja tapahtuma-alan toimijoille sekä muutamille kristillisille järjestöille.
Työtäni ohjaavat arvoni, joita ovat aitous, avuliaisuus, luotettavuus, vastuullisuus ja välittäminen. Haluan työni, taiteeni ja tarinoideni kautta auttaa ihmisiä ymmärtämään itseään ja toisiaan. Pyrin siihen, että niiden avulla voisin hoitaa haavoja, joita elämä on lyönyt ihmisiin. Tahdon myös pitää esillä puhetta oikeudenmukaisuudesta sekä lempeästi haastaa ihmisiä vastuullisempaan elämäntyyliin.
Kun katson elämääni taaksepäin, näyttäytyy se minulle rohkaisevana kehityskertomuksena. Mikä parasta, päätepysäkkiä ei vielä ole tullut. Tarina jatkuu edelleen.
